tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kiitos

kuva netistä lainattu 


Osaammeko olla kiitollisia siitä mitä meille on annettu ja vai elämmekö sitku-elämää?

Itse olen syyllistynyt pitkään tuohon sitkuelämään, ja se on ollut helppoa ajatella , että sitten kun .... korjaantuu tämä ja tämä tai sitten teen niin tai näin.

Kun sitten peli vihelletään hetkeksi poikki, on aika miettiä kaikki uusiksi. 
sitkua ei välttämättä enää tule...


Sairastumiseni syöpään viime keväänä oli minulle henkisesti kova juttu, vaikkakin puodilla häärin ja pidin sen tiimoilta kokonaiset kaksi vapaapäivää (tiedän, tyhmää)  jälkiviisaana olisi pitänyt olla muutama päivä enemmän ;))) 

En halunnut lähimmäisiäni pahemmin vaivata asialla ja pyrin elämään kuin aina ennenkin , ja hyvinhän siinä onnistuinkin , mielestäni. Hymyilin, nauroin ja palvelin asiakkaani parhaalla mahdollisella tavalla, aina sen hetken mukaan. En kovasti miettinyt asiaa, enkä sitä kummemmin käsitellytkään .

Joulun tullen sain puodille avukseni Heidin , joka Anun lisäksi oli suuri pelastukseni:)

Takapakki, joka varmaan aina kaikille syöpään sairastuneille tulee, ...( ja luulen, ettei kukaan muu kuin itse syöpään sairastunut voi ymmärtää sitä ?)...iski loppusyksystä... Kaikki koettu tuli niskaan kerralla, korkojen kera.
Puodilla painettiin kuitenkin lähes 24/7 ilman taukoja , vapaapäiviä tms.

Helmikuussa 2011, kun syöpä löydettiin,  päätin lopettaa MCH kokonaan heti!,  kuitenkin ...kypsyttelin, maistelin , unohdin ja taas mietin asiaa ihan joka kantilta.  Ja nyt Jouluna tein päätökseni lopullisesti. Nyt ystävien tuki on ollut korvaamaton :)

Olen löytänyt puodille uuden jatkajan , eli toiminta jatkuu yhä, uudella nimellä vain :)


Minulla on neljä ihanaa lasta, joiden kanssa arkisin vietän noin puoltoista tuntia päivässä.. 

jos kerran sain uuden mahdollisuuden,  haluan viettää aikaani myös lasten kanssa.
Myös Friends Forever-mallistoon haluan panostaa ja kehittää sitä eteenpäin, sillä se on ainutlaatuista ja uniikkia ja meidän :Terhin ja mun ihan oma juttu, 

Nyt viime kuukausien aikana olen jo uskaltanut ääneen kertoa päätöksestäni  asiakkailleni ,muutamille kollegoilleni,  ihanille naisille , jotka onneksi kaikki  kannustavat minua  valinnassani,

valinta ei ollut helppo tehdä, mutta sen tehneenä , tajuan sen olevan ainoa ja oikea:)

Näinä vuosina olen saanut tavata niin ihania ihmisiä, joista monesta on tullut minulle erityisen rakas, ja sanonta päivääkään en vaihtaisi pois, on myös kohdallaan ( no ehkä muutaman voisin lahjoittaa...;)) 
Yhtä kaikki, olen rakentanut pikkupuotini suurella sydämellä ja toivon, että sen olette myös havainneet siellä vieraillessanne ja nöyrästi kiitän jokaista joka on puodillani vieraillut. Ja toivon, että MCH on oman pikku leimansa jättänyt sisustuspuotihistoriaankin ;))) 


Ihan kokonaan en kuitenkaan katoa, sillä  MCH jatkaa netissä, myyden vintage aarteita, hitusen antiikkia ja päälimmäisenä kuitenkin tuo Friends Forever, joka on saanut kiinnostusta jo hiukan ulkomailtakin ;))

JDL lehteen teemme Camillan kanssa juttuja, teen myös suunnitteluja, stailauksia ...
pääasia kuitenkin , saan tehtyä töitä pääasiassa kotoa käsin. Tai  kenties päädyn muille töihin ? heh

Tapaamme kenties jossain kissanristiäisissä tms:))) ja kukapa tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...??? 

Alustavien suunnitelmien mukaan,

My Country Home on auki  la 21.4  2012 asti

Kuukauden päivät siis vielä naurua raikaa ja puhe pulppuaa...

katsotaan , mitä kivaa keksimme viimeiselle viikolle, 

kenties kuplivaa mansikkaista, vai pitäytyisimmekö tutussa seljankukassa:)?

Tulkaa siis vielä käymään puodilla, nauretaan ja halataan :)


ystävällisin terveisin, Virpi


 viimeiseen asti olen pitkittänyt tietoa teiltä, anteeksi!!! 

23 kommenttia:

Kamomilla kirjoitti...

Tärkeä päätös, arvokas sellainen. En usko että tulet katumaan. Edessä odottaa vain uudenlaiset seikkailut!

<3

Camilla

Virpi / My Country Home kirjoitti...

Hei camilla, nyt tiedän , että päätös on oikea:) Ja tarkoitus oli tällä jahkaamisellakin ...ehkä?
Uudet seikkailut juu-u , niin se vaan on :)))

Pianhan me taas nähdäänkin ,

Elsa kirjoitti...

Täytyy sitä itseään kuunnella, ja mielestäni rohkea päätös kaiken kaikkiaan!

Tsemppiä, onnea ja menestystä uusiin juttuihin!

Anu kirjoitti...

On suurta vahvuutta ja siunausta tunnistaa elämässään se arvokkain, osata luopua löytääkseen uutta ja kyetä iloitsemaan menneestä ja tulevasta. Kiitän sinua Virpi ystävällisyydestäsi ja siitä aitoudesta, jolla meidät asiakaskuntasi olet aina puotiin vastaanottanut. Myötätuulta jokaiseen tulevaan päivääsi.
terkuin Anu

Anonyymi kirjoitti...

Valoisaa tulevaisuutta sinulle Virpi!
Reippain mielin astele uutta kohti!
Kiitos hetkistä puodillasi.

A-M Kaskisen sanoin:
Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää,
enkelinsiipien havinaa
ja iloa, onnea syvää.

Nähään.
kirsi n

Heidi kirjoitti...

Hieno ja oikea päätös! Minä olen kypsytellyt vähän samankaltaista päätöstä. Kun jouduin silmätysten sen tosiasian eteen, monta kertaa, että saatan menettää lapseni, meni elämänarvot aivan uusiksi. Koska hän sai elää ja koska edelleen kaikki lapseni elävät ja ovat täällä vierelläni, miksi en antaisi heille kaikkea sitä, mitä vain kulloinkin pystyn. Jos se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että pysyn kotiäitinä, niin olkoon niin.
Ihana kuitenkin kuulla, ettei MCH ovet ihan vielä mene kiinni, ehdin minäkin siellä piipahtaa. Viikon päästä nimittäin pitäisi sinne suuntaan tulla:)

Laura kirjoitti...

hei Virpi, ihailen rohkeaa päätöstäsi! lapset on vain hetken " helmoissamme" ja sitä aikaa ei saa koskaan takaisin.. vaikka puotisi on varmasti sinulle omallalaillaan kuin yksi pieni "lapsi" niin rakas, se tekee tästä päätöksestä vieläkin arvokkaamaan. luen just mahtavaa kirjaa, jossa kannustetaan panostamaan nimenomaan lapsiin ennen kaikkea! kaikkea hyvää sinulle ja ihania uusia tuulia! toivottavasti ehtisin käydä kauniissa putiikissasi ennen kun ovet sulkeutuu.. terkuin Laura ja voi oikein hyvin!

allidaalia kirjoitti...

Hieno ja todella rohkea päätös !
Kyllä minun tulee sinua ikävä <3

Titti kirjoitti...

Elämässä voi tulla eteen asioita jolloin arvot muuttuvat täysin.
Minulla oman lapsen menettäminen oli sellainen.
Ihailen sinua; -toivotan kauniita päiviä ja kaikkea hyvää!♥

Piia kaunisto kirjoitti...

Hei Virpi!

Olet uskomattoman vahva ihminen. Aurinkoinen, iloinen, energinen nainen. Olet perustanut ihanan puodin. Nyt olet tehnyt ison päätöksen joka on varmasti oikea. Oikein iso voimahali:)

Tuija kirjoitti...

Rohkea, mutta varmasti oikeia päätös. Vaikka tuo MCH on kaiketi ollutkin sun viides lapsi, mutta kyllä ne neljä ekaa ja oma hyvinvointi vain ovat ykkössijalla (armasta siippaa unohtamatta)

Ihanaa kevättä!

-Tuija-

Mirjami kirjoitti...

Oikein paljon onnea tuleviin iloihin ja haasteisiin! Ei varmasti ole huono päätös panostaa omiin lapsiin, ne kun kasvaa niiin nopeasti. Hienon puodin perustit ja kiva kun sille löytyy jatkaja! Onnea vielä elämääsi toivottelee willa wanillan rouva.

Heidi kirjoitti...

AAMEN ystäväiseni.

Kiitos ihanasta ajasta putiikissasi :) oli ihanaa hääriä siellä sinun ja Anun kanssa. Ihanan touhukas joulunalusaika ei jää minulta unholaan ei ... eikä paljon muukaan :D :D :D

TULEN SINUA TAPAAMAAN PIKINMITEN !!!

Viipi kirjoitti...

Voi sua urhea, rohkea, upea kaimani! Itsesi ja perheesi puolesta hurraan lujaa, itsekkäistä syistä nikottelen pikkasen ... puotisi ja sinä kun olette edustaneet minulle ja varmasti monelle muullekin niin paljon enemmän kuin vain kauppaa ja sen myyjää. Voipi hyvinkin olla, että saat vielä sen lupailemasi kaffekupposen mulle joku kerta keittää ;)
Sydänlämmin kiitos sinulle kaikesta tähänastisesta ja uteliaana odotan mitä jatkossa keksitkään <3

päivi kirjoitti...

Onnellinen
ja varmasti oikea päätös :)
elämä on lyhyt sen miekin olen saanut sairauden varjolla kokea...

Nauti joka päivästä
ja perheestäsi
ystäväni<3

lämmin halaus
Päivi

Anonyymi kirjoitti...

Hei Virpi!
Kaikkea hyvää tuleville asioillesi ja kiitos näistä vuosista ja monista ihanista asioista joita olen saanut puodistasi hankkia!
Paistetta ja iloa elämääsi! T. Anonyymi pääkaupungista

Ihminen on ainoa elävä olento, joka nauraa ja itkee, sillä hän on ainoa, joka huomaa eron sen välillä, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla.
- William Hazlitt

Elina kirjoitti...

Hyvä, oikea päätös. Jostain kuulin että lapset ovat vain lainassa täällä meille ♥

Pitäkäämme lapsistamme huolta juuri sillä tavalla kuinka oma sydän antaa ymmärtää, sanoo.......

Voi kumpa itsekkin olisin ollut yhtä rohkea ja päätäväinen joskus!

Hyvää kevättä kaikille!

Mari kirjoitti...

"Muistojen kuvat eivät haalistu,
ne voi nähdä, vaikka niitä ei olisi
enää. Ne ovat tallella
sydämessä, kasvojen uurteissa, avoimissa
käsissä, joiden vapina ei pyyhi iloa pois.
Hyvien hetkien hohde, onnelliset ajat
kuin äsken poimitut kukat säilyvät meissä,
nuo vuosien keveät kehykset." -Pia Perkiö

Kiitos Virpi aidosta Sinusta sekä sydämellisestä kauneudesta jota olet antanut <3

Olet vahva nainen, rohkea ja päätöksesi oikea! Rutistan vielä lujaa kun näen sinut!

Ada och Emil kirjoitti...

Sitku-elämä kuulostaakin jo niin epämiellyttävälle, että en voi kuin onnitella päätöstäsi :)

Varmasti se on ollut vaikeaa ja haikeaa, mutta uudet haasteet odottavat Sinua. Aikansa kutakin :)

Aurinkoa ja iloa viimeisiin puoti viikkoihisi :) yritän päästä piipahtamaan...

-Sanna

Tilu kirjoitti...

Oma syöpäni diagnosoitiin 2009 syksyllä ja hoidot olivat ohitse seuraavana keväänä. Sairauslomalla jatkoin 2010 syksyyn ja työt aloitin lyhennetyllä päivällä. Se oli minulle hyvä järjestelmä, jotta mieli ja keho saivat rauhassa palautua rankkojen hoitojen jälkeen. Meille naisille on varmastikin tyypillistä, että läheisiä suojellakseen yrittää näyttää reippaalta ja jatkaa elämää kuin ennen diagnoosiakin, mutta pitäisi silti olla itselleen armollinen ja ottaa aikaa toipumiseen.
Elämän hidastaminen ja asioiden arvojärjestyksen puntarointi on hyvä ratkaisu. Hienoa, että voit nyt antaa aikaa perheellesi.

Kaikkea hyvää sinulle!

Virpi / My Country Home kirjoitti...

Hei ihanaiset,

Kaunis kiitos kaikille kannustavista sanoista, ymmärryksestä ja myötätunnosta.

Ystävällisesti, Virpi

Puutaloelämää kirjoitti...

Elämä vie ja kuljettaa meitä, aina välillä on pysähdyttävä ja joskus elämä pysäyttää meidät. Ja vaikka on haikeaa luopua vanhasta, mutta vanhan tilalle saa uutta uusia haasteita. Kolmen lapsen äitinä, joista nuorin jo 16 v. tiedän, että on niin pieni aika kuin lapsemme ovat meillä lainassa pian he jo menevät uusia haasteita kohti. Toivon sinulle Virpi kaikkea hyvää ja ihanaa elämääsi:)))
Toivottavasti vielä näemme puodissasi! Lämmöllä Jaana

Noora kirjoitti...

Hyvät hyssykät sentään! Tulipas haikea olo. Toivottavsti meidän reissu osuu oikeaan ajankohtaan, että pääsen vielä piipahtamaan!
Virpi, iloa ja valoa!