Kiitos

kuva netistä lainattu 

Osaammeko olla kiitollisia siitä mitä meille on annettu ja vai elämmekö sitku-elämää?

Itse olen syyllistynyt pitkään tuohon sitkuelämään, ja se on ollut helppoa ajatella , että sitten kun .... korjaantuu tämä ja tämä tai sitten teen niin tai näin.

Kun sitten peli vihelletään hetkeksi poikki, on aika miettiä kaikki uusiksi. 

sitkua ei välttämättä enää tule...

Sairastumiseni syöpään viime keväänä oli minulle henkisesti kova juttu, vaikkakin puodilla häärin ja pidin sen tiimoilta kokonaiset kaksi vapaapäivää (tiedän, tyhmää)  jälkiviisaana olisi pitänyt olla muutama päivä enemmän ;))) 

En halunnut lähimmäisiäni pahemmin vaivata asialla ja pyrin elämään kuin aina ennenkin , ja hyvinhän siinä onnistuinkin , mielestäni. Hymyilin, nauroin ja palvelin asiakkaani parhaalla mahdollisella tavalla, aina sen hetken mukaan. En kovasti miettinyt asiaa, enkä sitä kummemmin käsitellytkään .

Joulun tullen sain puodille avukseni Heidin , joka Anun lisäksi oli suuri pelastukseni:)

Takapakki, joka varmaan aina kaikille syöpään sairastuneille tulee, ...( ja luulen, ettei kukaan muu kuin itse syöpään sairastunut voi ymmärtää sitä ?)...iski loppusyksystä... Kaikki koettu tuli niskaan kerralla, korkojen kera.

Puodilla painettiin kuitenkin lähes 24/7 ilman taukoja , vapaapäiviä tms.

Helmikuussa 2011, kun syöpä löydettiin,  päätin lopettaa MCH kokonaan heti!,  kuitenkin ...kypsyttelin, maistelin , unohdin ja taas mietin asiaa ihan joka kantilta.  Ja nyt Jouluna tein päätökseni lopullisesti. Nyt ystävien tuki on ollut korvaamaton :)

Olen löytänyt puodille uuden jatkajan , eli toiminta jatkuu yhä, uudella nimellä vain :)

Minulla on neljä ihanaa lasta, joiden kanssa arkisin vietän noin puoltoista tuntia päivässä.. 

jos kerran sain uuden mahdollisuuden,  haluan viettää aikaani myös lasten kanssa.

Myös Friends Forever-mallistoon haluan panostaa ja kehittää sitä eteenpäin, sillä se on ainutlaatuista ja uniikkia ja meidän :Terhin ja mun ihan oma juttu, 

Nyt viime kuukausien aikana olen jo uskaltanut ääneen kertoa päätöksestäni  asiakkailleni ,muutamille kollegoilleni,  ihanille naisille , jotka onneksi kaikki  kannustavat minua  valinnassani,

valinta ei ollut helppo tehdä, mutta sen tehneenä , tajuan sen olevan ainoa ja oikea:)

Näinä vuosina olen saanut tavata niin ihania ihmisiä, joista monesta on tullut minulle erityisen rakas, ja sanonta päivääkään en vaihtaisi pois, on myös kohdallaan ( no ehkä muutaman voisin lahjoittaa...;)) 

Yhtä kaikki, olen rakentanut pikkupuotini suurella sydämellä ja toivon, että sen olette myös havainneet siellä vieraillessanne ja nöyrästi kiitän jokaista joka on puodillani vieraillut. Ja toivon, että MCH on oman pikku leimansa jättänyt sisustuspuotihistoriaankin ;))) 

Ihan kokonaan en kuitenkaan katoa, sillä  MCH jatkaa netissä, myyden vintage aarteita, hitusen antiikkia ja päälimmäisenä kuitenkin tuo Friends Forever, joka on saanut kiinnostusta jo hiukan ulkomailtakin ;))

JDL lehteen teemme Camillan kanssa juttuja, teen myös suunnitteluja, stailauksia ...

pääasia kuitenkin , saan tehtyä töitä pääasiassa kotoa käsin. Tai  kenties päädyn muille töihin ? heh

Tapaamme kenties jossain kissanristiäisissä tms:))) ja kukapa tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...??? 

Alustavien suunnitelmien mukaan,

My Country Home on auki  la 21.4  2012 asti

Kuukauden päivät siis vielä naurua raikaa ja puhe pulppuaa...

katsotaan , mitä kivaa keksimme viimeiselle viikolle, 

kenties kuplivaa mansikkaista, vai pitäytyisimmekö tutussa seljankukassa:)?

Tulkaa siis vielä käymään puodilla, nauretaan ja halataan :)

ystävällisin terveisin, Virpi

 viimeiseen asti olen pitkittänyt tietoa teiltä, anteeksi!!!